Posted torstai syyskuu 18, 2014 by xeniaandersson

Arvomaailma ja sen muuttuminen

Eilinen ilta oli aikamoista härdelliä. Kun mies alkoi pikkuhiljaa osoittaa paranemisen merkkejä, alkoi tytön lämpö puolestaan kohoamaan. Tosin en usko sen johtuvan tästä flunssasta mikä nyt näyttää kiertävän lähes joka perheessä, vaan rokotuksista jotka tyttö sai tiistaina. Nyt onneksi näyttää olevan jo ihan oma itsensä, mitä nyt väsyttää normaalia enemmän kun ei eilen saanut nukuttua. Eilen illalla mentiin nukkumaan hyvissä ajoin, mutta mun pää sen kun kelasi eteenpäin ja taaksepäin elämääni ja jäin sitten aika pitkäksikin aikaa miettimään sitä mitä asioita todella arvostan.

Totesin sen että arvomaailmani on muuttunut valtavasti sanotaanko nyt viimeisen vuoden aikana, mutta en osannut itse määritellä milloin tämä muutos on alkanut tapahtumaan. Oliko se se positiivista osoittava raskaustesti vaiko sit se hetki kun ensimmäisen kerran sain pienen vauvamme syliini vaiko kenties se hetki kun tapasin elämäni miehen eräänä kuuman aurinkoisena lomapäivänä Kap Verden auringon alla?

On hienoa ymmärtää ja oivaltaa asioita itsestään jälkikäteen. Miksi minä olen sellainen kun olen ja miksi olen toiminut niinkuin olen toiminut. Mielestäni elämäni tarjoaakin varsin kattavan valikoiman erilaisia vaiheita ja niiden aikana arvomaailma onkin pikkuhiljaa kehittynyt siihen suuntaan mitä se nyt on.

Nuorena, juuri lukiosta valmistuneena porvoolaisena en oikein tiennyt mitä haluan ja vietinkin pari välivuotta tehden töitä ja säästäen rahaa. Pääsin opiskelemaan ja olin vielä kohtuu eksyksissä itseni kanssa, se näkyi siinä, että tein sitä mitä kuuluisi tehdä enkä sitä mitä haluaisin tehdä. Yritin niin kovasti sopeutua siihen kaavaan mitä oikisopiskelijalle suodaan. Pitää olla asianajotoimistossa töissä, pitää tehdä sitä ja tätä ja pitää valmistua kauhean nopeasti. Tämä asettamani paine kääntyi kuitenkin itseään vastaan ja homma alkoi tuntua pakkopullalta. Vasta nyt, nelisen vuotta myöhemmin olen hoksannut sen, miksi näin koin. Kyse ei ole siitä ettäkö kokisin opiskelevani väärää alaa, vaan siitä, että yritin väkisin tehdä itsestäni ja saada itseäni kiinnostumaan asioista joista en todellisuudessa ole lainkaan kiinnostunut. Ei kaikkien lakimiesten tarvitse työskennellä yritysjuridiikan parissa vaikka se ehkä hienolta kuulostaakin.

Blogin aloittaminen vuonna 2011 oli häivähdys sitä kaipaamaani uutta tuulta ja pian siitä tuli myös työ, asia josta en edes uneksinut kun ensimmäisen postaukseni kirjoitin. Se opetti minua itsestäni hyvinkin paljon, opettaa itseasiassa edelleen, ja pikkuhiljaa ymmärsin että elämä ei ole sitä varten että teen asiat niinkuin ”olisi hienointa” tehdä. Jollain tavalla tämän oivaltaminen on ollut mulle todella tärkeää ja sen myötä olen saanut kaipaamaani opiskeluintoa takaisin, kyllä sieltä oikiksesta voi nimittäin valmistua vaikkei välttämättä sille kaikkein perinteisimmälle alalle hakeutuisikaan.

Muutama vuosi sitten elin ilman asuntolainaa ja elinkustannusten ollessa pienet kekkasin sen kuinka kivaa sitä rahaa onkaan käyttää. Matkustelin paljon ja ostin melkeinpä sitä mitä halusin, onneksi kuitenkin oman varallisuuteni rajoissa. Sitä tulee helposti sokeaksi omalle käyttäytymiselleen ja ostelulleen eikä edes ymmärrä miten paljon rahaa todellisuudessa kuluu. No, omalla kohdalla tuo kuitenkin loppui aika nopeasti kun ostin olosuhteiden ”pakosta” ensimmäisen asuntoni. Tajusin sen kuinka palkitsevaa onkaan pistää rahaa sinne lainanhoitotilille ja kartuttaa sellaista varallisuutta jolla todella on jotain merkitystä myös tulevaisuudessa. Toki edelleen pidän noista ostamistani jutuista ja jollain tavalla olen jopa tyytyväinen, eipähän nimittäin nyt piheyden löydettyä minut tarvitsekaan ostaa noita kauniita juttuja kun kaapissa on esimerkiksi laukkuja juuri niinä versioina joista aina nuorempana haaveilinkin.

Tässä onkin muuten ajateltavaa kaikille. Jokainen elämäntilanne muokkaa niitä omia arvoja ja loppupeleissä sitä on usein käytävä läpi tiettyjä vaiheita ennen kuin pääsee seuraavaan kappaleeseen. Jos en olisi ikinä viettänyt tuota matkustelun ja ostohuuman täyttämää elämää en olisi ikinä päätynyt tähänkään pisteeseen. Niinhän siinä nimittäin kävi että ihan sen matkustelun vuoksi tapasin avomieheni.

Viime vuoden elokuussa, raskaustestin näytettyä plussaa astui elämääni uusi arvo nimeltään vastuuntunto. Yhtäkkiä kaikki asiat tehtiinkin silmällä pitäen sitä että syntyvällä lapsellamme olisi kaikki hyvin. Voin sanoa ettei mikään asia elämässäni ole opettanut samanlaista epäitsekyyttä kun tuo seitsemän kiloinen kultakimpale. Ei olekaan asiaa mitä en hänen vuoksensa tekisi ja kaikki päätöksemme punnitaan hänen hyvinvointinsa ja onnensa etusijalla. Toki, lapsen saanti ei ole syy unohtaa itseään. Lähinnä kyse on siis niistä oman elämän sisällä tapahtuvista pienemmistä valinnoista, jotka lapsen saannin jälkeen kohdistetaan toisin.

Siinä missä ennen olisin käyttänyt ylimääräisen tonnin vaikkapa matkusteluun tai laukkuun, nyt nautin siitä, että olen maksanut asuntolainaa pari kuukautta etukäteen tai säästänyt mukavan summan säätötilille ihan vain varmuudeksi. Olen jäänyt koukkuun siihen tunteeseen mitä saan kun maksan kaikki laskut yhdellä kertaa enkä koe tarvetta käyttää sitä säästyvää rahaa ihan vain siksi että se on siellä. Voin rehellisesti sanottuna ainakin omalta osaltani myöntää sen, että ennen osteluni johtui osittain myös siitä, että en tiennyt kuka mä olen ja missä mun kuuluu olla. Mä oon muutenkin sitä mieltä, että omaa toimintaa tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota niihin omiin motiiveihin, usein kun niillä ehkä jälkikäteen hömöiksi ajatelluilla teoilla on syynsä.

On ollut virkistävää huomata se kuinka paljon iloa koen hyvin yksinkertaisista asioista joilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Lenkkeily Maxin kanssa, auringon lämmittävät säteet tai vaikkapa rauhallinen saunomishetki ovat asioita jotka olen löytänyt ihan uudella tavalla. Edelleen toki suunnittelemme tulevaa siten että asiamme olisivat taloudellisesti hyvin, mutta motiivit ovat muuttuneet. Siinä missä ennen halusin törsätä lähes jokaisen ylimääräisen pennin, nyt toiveena on säästää mahdollisimman paljon ja olla asuntovelaton mahdollisimman nuorena. Toki, asuntoonkin laitettua rahaa voi ajatella törsäämisenä eikä sillä loppupeleissä olekaan väliä mihin ihminen rahansa pistää. Kuten aikaisemmin sanoin, vain sillä on väliä, miksi toimii niinkuin toimii.

Kukaan ei ole tietenkään kenellekään muulle kuin itselleen tilivelvollinen, mutta oma ajatusmaailmani on rauhoittunut sen myötä kun olen hoksannut itsestäni näitä asioita. Sanonta kaikelle on syynsä pitää ainakin mun kohdallani hyvin paikkansa. En edes uskalla ajatella missä mä olisin jos en olisi tuonne pienelle Kap Verden saarelle tuolloin matkustanut. Mitenköhän mun elämä olisi mennyt siitä eteenpäin, outoa ajatella!

Blogin kirjoittaminen on kyllä todella terapeuttista, oon löytänyt tätä kautta ystäviä ja hoksannut sen että hyviä tyyppejä on todella paljon, sellaisia ihmisiä jotka jakavat iloa eteenpäin elämässään. Muutamat kommentoijat edelleen ovat tiettyä mieltä minusta, mutta siihen en voi vaikuttaa. Tässä yltiöpositiivisessa syysfiiliksessäni toivoisin kuitenkin että tämä voisi olla tietynlainen uusi alku myös blogissani. Me ollaan kuitenkin kaikki ihmisiä eikä kukaan ole toista täydellisempi, itseasiassa voisin väittää että meistä jokaisessa on jotain huonojakin piirteitä mutta niinhän sitä sanotaan että täydellisyys on tylsää. Mä haluan vielä loppuun kiittää teitä jotka olette tällä blogimatkalla olleet mukana – kiitos siitä, että olette auttaneet minua oppimaan itsestäni uusia asioita ja näkemään sen mikä elämässä on tärkeää. Aurinkoista syystorstaita kaikille!<3

Posted keskiviikko syyskuu 17, 2014 by xeniaandersson

Alekamppiksia

Moikkamoi! Kiitoksia tuhannesti kaikista edelliseen postaukseen kirjoittamistanne kommenteista. Yritän vastata kaikkiin tänään, haluan lukea ne ajatuksella läpi! :) Täällä vietetään perinteistä aamupäivää ja nyt pääsin tähän koneelle ainakin hetkeksi (kopkop). Halusin vinkata teille muutamasta kamppiksesta mitä tällä hetkellä on meneillään, ensimmäisenä nyt Boozt.comin mekkokamppis, jossa 15%:n ale mekoista koodilla dresses15 jos ostoksen arvo on  yli 108€. Mekkokamppiksen tuotteet löytyy täältä ja alla vielä omia suosikkeja syksyisellä meiningillä! :)

mekot
1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8

Mekkoja löytyy niin toimistopukeutumiseen kuin vapaa-ajan pukeutumiseen. Itseäni viehättäisi valtavasti jonkun neulemekon hankkiminen tänä syksynä, mielellään jossain kauniissa syysvärissä kuten viininpunaisena, petrolinsinisenä tai sitten ihan klassisena harmaana. Päässäni on kuva palmikkoneulemekosta, osaakohan joku kertoa mistä tällaista kuvailemaani mekkoa saattaisi löytyä juuri näissä väreissä? :) Tämä Booztin valikoiman mekko on malliltaan kaunis, mutta väriltään liian tumma mun sävyihini. :/

Tämän mekkokamppiksen lisäksi Nellyllä on tällä hetkellä useampi alekamppis käynnissä.

  • Ensinnäkin jos ostosten arvo on vähintään 100€, saa kalleimman jutun 15%:n alella kun käyttää koodia FALL.
  • Toisekseen, TOP-listan vaatteet, asusteet ja kengät 25%:n alennuksella täällä.
  • Kolmannekseen, suosittelen tsekkaamaan Membersin kamppikset, tunnin verran on vielä Applen juttuja alella siellä, joten jos esim ipad kiinnostaa, kurkkaa kamppis täältä! :)

Mukavaa ja aurinkoista keskiviikon jatkoa kaikille! :)

Yhteistyössä Boozt.com, Nelly & Members.com

Posted tiistai syyskuu 16, 2014 by xeniaandersson

Kuulumisia

En olekaan pitkään aikaan oikein kertonut kuulumisia ja oli sellainen fiilis, että pitää päästä purkamaan teille tuntoja kaikesta mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan oon tosi iloinen tällä hetkellä. Perhe-elämä pyörii hyvin ja meidän vanhempien ”tiimityöskentely” on mennyt vauvan synnyttyä paremmin kun uskalsin edes haaveilla. Olen kiitollinen siitä, että tuo mies on minun vierelläni ja että hän haluaa jakaa elämänsä minun kanssani. On ihanaa ajatella sitä, että seuraava askeleemma on se mistä puhuimme jo viime kesänä. En edes muista siitä, olenko puhunut teille niin sanotusta seitsenvuotissuunnitelmastamme, mutta joka tapauksessa sellainen meillä on.

Monet tuntuvat (täällä blogin puolella) pyörittelevän silmiään sille kun ”emme voi olla tyytyväisiä” nykyiseen elämäntilaamme ja asuntoomme. Meille on kuitenkin ollut alusta asti selvää se, ettemme jäisi maksamaan lainaa toisten rakentamasta asunnosta jos voimme samalla hinnalla tehdä jopa isomman asunnon itse. Seuraavakaan koti tuskin tulee olemaan viimeisemme, mutta siinä olisi kyllä suunnitelmana asua aika paljon pidempään kuin tässä nykyisessä kodissamme. Joillekin se ”lopullinen” koti on toiveissa heti alkuun, mutta meidän kohdalla homma ei ole näin.

Ihmisiä ja perheitä on joka lähtöön ja meidän tyylimme on tämä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettemme olisi onnellisia siihen mitä meillä on muulla kuin asuntorintamalla. Mielestäni on kuitenkin ihan loogistakin toimia näin, jotta asuntolainasta pääsisi tulevaisuudessa mahdollisimman nopeasti eroon jos perheen sisällä sitä osaamista tuolta alalta löytyy. Ihan samoin kun pankissa työskentelevä saa paremmat lainaehdot ja korot, rakennusalalla työskentelevä voi rakentaa upean kodin halvemmalla kuin mitä sen voi ostaa muualta.

Viime vuonna kun asuntoa katsoimme emme edes harkinneet tätä rakennusurakkaa. Silloin meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä vauva-arki on, miten siitä selviämme ja miltä tuleva näyttää. Nyt kuitenkin on viimeisien kuukausien aikana käynyt entistä enemmän selväksi se, että kyllä se rakentaminen on meidän juttumme, ja kuin tilauksesta kävi vieläpä niin, että meille aukeni mahdollisuus muuttaa vuokra-asuntoon samaan aikaan kun ollaan ihailtu paria tonttia. Miksi emme siis tekisi niinkuin hyvältä tuntuu ja mikä tuntuu meistä oikealta.

En ihan ymmärrä sitä mentaliteettia että elämässä pitäisi odottaa kymmenen vuotta ennen kuin seuraavaan vaiheeseen voi siirtyä jos itsestä tuntuu hyvältä juuri nyt. Olen itsekin seurustellut muutaman ihmisen kanssa ennen avomiestäni enkä koskaan ole ollut varmempi siitä, että tässä se nyt on. Miksi siis jahkailla ja pohtia vain siksi, että jollekulle muulle tuo tapa on oikea?  Joku ehkä tarvitsee tuon ajan mutta kaikkien osalta homma ei mene näin..

Sitten hieman muille rintamille nimittäin opiskeluun. Se nimittäin mua jonkun verran. Tai ei oikeastaan itse opiskelu, vaan se että haluan sen alta pois. Sen verran voin meidän suunnitelmaa avittaa, että mun on tarkoitus palata koulun (tai oikeastaan kirjaston hah) penkille ensi keväänä kun tyttö täyttää vuoden ja menee päivähoitoon – aluksi osa-aikaisesti ja kesän jälkeen todennäköisesti täysipäiväisesti. Minä käytän tuon päivähoidossaoloajan sitten opiskeluun ja työntekoon ja illat on sit pyhitetty tuolle marakatille ja perheelle ylipäänsä. Jos kaikki menee hyvin ja pääsemme rakentamaan ensi vuonna, illoista ja viikonlopuista pyhitämme kuitenkin osan myös perheelle ja hankimme apua rakennusprojektiin sillä onhan se niinkin että vaikka kaiken pystyisikin tekemään itse, viehän se nyt ihan tuhottomasti aikaa pistää talo pystyyn ihan alusta asti yksinään.

Koska rakastan suunnittelua (ja toteutusta,) olen miettinyt jo pidemmällekin. Hyvässä lykyssä minä valmistuisin koulusta tästä kahden vuoden päästä ja talokin olisi siihen mennessä todennäköisesti hyvällä mallilla. Haluan myös kodin ulkopuolelle ns oman alan töihin ja sehän onkin sit se siitä seuraava steppi elämässä. Vasta sen jälkeen kun olen työelämässä olemme ”valmiita” seuraavalle lapselle jos sellainen meille suodaan. Todennäköisesti siis vasta kun tyttö on ehkäpä kolmen vanha.

Muutenhan toisenkin lapsen voisi ”hankkia” tähän väliin, mutta mä pelkäisin ihan valtavasti sitä että unohdan sen miten opiskella jos aika kotona lasten kanssa pitkittyisi useampaan vuoteen. Onhan se kuitenkin selvää, että mitään järkeä ei mun kohdalla olisi jättää opintoja kesken, tyhmäähän se olisi heittää hukkaan koulutus joka kuitenkin tarjoaa yleensä aika vakaan tulevaisuuden (varsinkin kun siitä on jo suuri osa tehty).

Jonkun toisen elämässä asiat priorisoidaan eri tavalla, mutta kukin tavallaan. Loppupeleissä teemme kaiken kuitenkin perheen vuoksi. Koulutus ja sitä myöten työ takaa lapsellemme vakaan tulevaisuuden. Oman talon rakentaminen takaa lapselle viihtyisän kodin ja myös sen, että myöhemmin sitä rahaa jää kenties säästöön kuukausitasolla enemmän kun lainoja ei tarvitse niin pitkään (tai niin isoa summaa) maksella.

Olen hyvin kiitollinen siitä mitä olen tähän astisessa elämässäni saavuttanut, mutta en toki voi laskea kaikkea blogiin liittyvän yksityisyrittämisen varaan. Silti mun on sanottava, että tulevaisuudessa en voi kuin katsoa taaksepäin ja ajatella, että enpähän ole ihan sitä tavallisinta tietä pitkin mennyt elämässä eteenpäin, mutta mikäs siinä, onpahan sit tarinoita jälkipolville kerrottavaksi. ”Silloin 2010-luvulla kun kirjoitin blogia ja sinä olit vasta ihan pieni vauva”. Tältä kantilta ajateltuna olen hyvin iloinen siitä, että en vain tehnyt sitä ”mitä pitäisi”, vaan sitä mikä tuntui sillä hetkellä oikealta. Opiskella ehtii onneksi aina ja ihan hyvästä syystähän tässä ”vapaalla” ollaankin. Eikä muuten edes vie opinto-oikeutta. :)

Tänä vuonna tulee mittariin 26 vuotta ja koen edelleen olevani nuori. Kyllä mulla on edelleen elämä aikaa tehdä kaikkea, mutta mitä sitä turhaan odottamaan jos asian haluaa tehdä nyt ja siihen on mahdollisuus. Kyllä niitä koettavia asioita on nimittäin ihan riittämiin ja myöhemmin kun joskus siinä lopullisessa kodissamme asumme voimme käyttää sitä aikaa ja energiaa johonkin muuhun intohimoomme, vaikkapa matkusteluun. ”Elämästä pitää nauttia” on hyvä sanonta joka on samalla hyvin henkilökohtainen käsite. Joku nauttii siitä täydestä tekemättömyydestä, toinen siitä että saa tehdä jotain ja kolmas puolestaan siitä, että on sopivissa määrin kumpaakin. Elämäntavasta ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen miten onnellinen ihminen on, jokainen kun on kaikkein onnellisimmillaan todennäköisesti hyvin erilaisissa tilanteissa. Positiivisuus on mun näkökulmastani meidän arkemme avaintekijä. Me mennään ehkä verrattain kovaa vauhtia eteenpäin, mutta siihen vauhtiin ammennetaan voimaa siitä ilosta mitä me erilaisista haasteista, meille rakkaista jutuista ja arjesta ylipäätään saadaan.

Nyt mua kutsutaan tuolta tytön huoneesta kantautuvalla höpinällä. Kehen lie tullut kun tykkää yksisteen puheskella.. Mukavaa tiistain jatkoa kaikille!!

Onko teillä esimerkiksi viiden vuoden suunnitelmaa? Entä mikä on teidän suurin unelmanne?

Posted maanantai syyskuu 15, 2014 by xeniaandersson

Kylppäriunelmointia

Halusin jakaa teille saman tien maanantain kunniaksi jotain oikein pumpulista, nimittäin tulevaisuuden kylppärimme ideoita. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa viikko kuin käyttää muutama hetki aikaa unelmointiin ja siihen että pohtii niitä tavoitteitaan elämässään. Saa eri tavalla motivaatiota viikkoon sillä tavalla.

Tällä kertaa käännyin Pinterestin Bathroom-kansioni puoleen:

Untitled-1_edited-1

Niin, kuten varmasti melkeinpä jokaisesta inspiskuvasta huomaatte, meille on tulossa kylpyamme. Englannissahan se on ihan vakio melkeinpä kaikissa isommissa kodeissa ja itseasiassa pakko myöntää, että mäkin pidän siitä ihan valtavasti ja olen ihan pienestä pitäen sellaista omaan kotiini toivonut. Haaveilen siitä ajatuksesta että voi pitkän päivän päätteeksi ottaa kylvyn ja rentoutua. Love the idea!<3

Toisekseen värityksestä. Me tykätään kumpikin aika maanläheisistä väreistä ja hyvin usein myös nimenomaan lämpimistä väreistä. Kylppäriin haluaisin myös puhtaanvalkoista, mutta mihin yhdistettynä, se jäänee vielä kysymykseksi. Onneksi meidän tulevaisuuden taloon tulee tuon pääkylppärin (joka olisi todennäköisesti yläkerrassa makkareiden kaverina?) lisäksi saunan yhteyteen pesutilat ja ylimääräinen wc. Saa siis suunnitella hieman enemmänkin ja voi sitten toteuttaa hieman erilaisia (ja tottakai toisiinsa sopivia) visioita eri huoneissa. :)

Periaatteessa pidän todella paljon tuollaisesta harmaasta seinästä jonka edessä valkoinen amme olisi aivan upea, varsinkin jos amme saataisiin sijoitettua ikkunan eteen. Ahh, mikä ajatus! :)

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Posted sunnuntai syyskuu 14, 2014 by xeniaandersson

Shirt dress / outfit

Moikkamoi. Tässä asua viime viikon lopulta kun käytiin syömässä veljeni ja tämän kihlatun synttäreiden kunniaksi. Tänä viikonloppunakin ollaan saatu nauttia helteistä, joten edelleenkin voisi pistää päälle tällaista melkoisen kesäistä asua. Bonuksena vielä miehen asua tuolta päivältä. :)

kuva9
kuva4
kuva7
kuva3
kuva6

Paitamekko: Glamorous

Vyö: Hermes

Kengät: Versace Jeans

Laukku: Prada

Aurinkolasit: Ray Ban

Rannekoru: Adia Kibur

kuva2

Kohta lähdetään muuten vaan ajelemaan Porvoota pitkin katsellen erilaisia paikkoja mihin voisi ehkä tulevaisuudessa rakentaa. Sitä ennen kuitenkin todella myöhäistä lounasta napaan ja jälkkäriksi vähän porkkananakkua, nam! :) Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille! Mitäs pidätte asusta? :)