Posted torstai huhtikuu 17, 2014 by xeniaandersson

Arkirallia

Huomenta kaikki! Mä vasta heräilin tässä neuvolantädin soittoon kotikäynnin ajankohdasta ja sovittiin se tuonne viikon päähän. Ihan älytöntä ajatella, että viikko sit tähän aikaan oltiin jo ”tositoimissa”, eli tuomassa tuota pientä rakasta maailmaan. Yöt on mennyt sikäli hyvin, että pieni ei itke sitten lainkaan, mutta se nukuttaminen sitten syömisen jälkeen vie kyllä aikaa ja sitä myöten mun yöunien määrää. Onneksi niitä voi sit kuroa umpeen tälleen aamuisin ja päivisin päikkäreitä ottamalla. :)

Mulla on tällä hetkellä niin järkyttävän kipeitä jälkisupistuksia että vetävät vertoja ihan itse H-hetken kivuille. Tässä istun nytkin särkylääkkeen juuri ottaneena ja kuumavesipullo alavatsan päällä, on muuten paras keino tämän tyyppisiin kipuihin! No, siellä se kohtu taas kuroaa itseään omaan pieneen kokoonsa jotta kehon tilanne ”normalisoituisi”.  Nopeasti onkin tää masu pienentynyt, ihan silmissä oikeastaan. Mä olin kuvitellut, että hengailisin sen kunnon ison mahan kanssa jonkun aikaa ja sit lähtis pienenee mutta ei, meidän elimistö on kyllä venymiskyvyillään aivan uskomaton.

IMG_5533

Arjesta ei voi vielä oikein puhua kun tyttäremme syntymästä on vasta viikko. Pikemminkin tää on nyt sitä arkeen totuttelua ja uuden oppimista koko ajan. Tunteet on olleet niitä suurimpia väsymyksen piikkejä lukuunottamatta positiiviset, joskin edelleen saan itkukohtauksia, viimeksi muun muassa nähdessäni lapsestamme ikuistetun jalanjäljen, joka Porvoossa kaikista syntyneistä lapsista otetaan. Huomaa kyllä sen, että väsyneenä kaikki tunteet kokee paljon suurempina ja olo on outo mut sit pienienkin päikkäreiden jälkeen olo on taas normaalimpi.

Mitään en vaihtaisi. Tuo pieni on valloittanut mun sydämen niin täydellisesti, että voisin vain häntä katsella koko ajan. Parhaita hetkiä on ne kun hän tarkkailee ympäristöä kauniilla silmillään. Ollaan kauheasti yritetty arvuutella sitä kumman näköinen hän on, mutta kauhean vaikea jotenkin vielä sanoa. Tosin viime yönä olin näkevinäni hänessä ihan selkeästi samoja piirteitä kuin minussa lapsena, mutta pyysinkin S:n äitiä tuomaan S:n lapsuuskuvia mukanaan kunhan he tänne parin viikon päästä tulevat, jotta päästään paremmin vertailemaan. :)<3

IMG_5496

Vaikka meillä paljon uusia juttuja elämässämme nyt onkin, pidetään silti niistä ”vanhoistakin” jutuista kiinni. Maxin kanssa käydään samalla tavalla ulkona, poikkeuksena tosin se, että minä en tällä hetkellä pääse metsälenkeille vaunujen kera, mutta siihenkin tulee muutos sitten kun uskaltaa tuon pienen pistää ”kantoreppuun”. Oon käynyt joka päivä kävelyllä nauttimassa kauniin keväisistä ilmoista ja muutenkin ihan tarkoituksella yrittänyt olla jäämättä pelkästään kotiin. Kaikki tuntuu ensimmäistä kertaa kauhean pelottavalta. Pelkkä korttelin ympäri meneminen vaunujen kanssa on niin suurta ja pelottavaa, mutta sitten kun se on ensimmäisen kerran tehty, ymmärtääkin, että ihan turhaan sitä pelkää. Jos pieni alkaa itkemään, sitten pysähdytään ja katsotaan mikä on vialla. Jotenkin sitä alussa melkein pelkäsi sitä pienen itkua kun ei oikein tiennyt, että mitä pitää tehdä. Nyt alkaa olemaan jo aika selkeetä, että yleensä se on se nälkä mikä itkun aiheuttaa; ei vaippa eikä mikään muu, mutta se nälkä. :D

IMG_5529

Tän viikon lopulla meillä on sit ensimmäinen perhepäivällinen isäni luona johon mennään koko konkkaronkka Max mukaan lukien. Sanoin just S:lle, että onneksi meillä on semi tilava auto, tuonne kun pistää koiran häkin, turvakaukalon ja vaunut niin johan alkaa tila loppua. Sit tosiaan kahden viikon päästä saadaan vieraita Englannista kun S:n perhen matkustaa tänne meitä (aka pikkuista:D) katsomaan, pitkään aikaan ei olla heitä nähty kun meidänkin vierailu siellä loppuraskaudesta jäi väliin.

Tänään pitäisi saada täydennettyä jääkaappia pääsiäistä ajatellen, yleensähän mä muistan nää juhlapyhät vasta sit kun on jo liian myöhäistä ja kaupat kiinni, mutta onneksi mua muistutettiin tästä. :D S oli muuten ihan järkyttynyt siitä kuinka paljon kaupat on kiinni täällä, Enkuissa kun kaupat on auki aina ja monet melkeinpä vurokauden ympäri. Mä vaan sanoin että meidän 5 miljoonalla ihmisellä ei kauppoja aukinaisena pidetä noin kauaa. :D Nojoo, mulla on muuten kumma kyllä mennyt ruokahalu aivan täysin nyt ja syön ihan pakosti vaan siksi, että pienen saama ravinto olisi riittoisaa. Kumma juttu mulle jolla on aina, siis ihan aina ollut hyvä ruokahalu; kaipa sit sitä jotenkin on niin hölmönsekaisena onnesta, että tuollaiset normaalit välttämättömyydet tuntuu tosi vähäpätöisiltä. :)

Nyt on suihkun vuoro ja sit pikkuhiljaa päivän juttuihin kiinni. Mukavaa torstaita teille kaikille! :)

ps. Kommentteihin vastaaminen on ollut heikkoa, yhtäkkiä vuorokaudessa onkin vähemmän tunteja kuin ennen! :)

Posted keskiviikko huhtikuu 16, 2014 by xeniaandersson

Suosikkimeikkituotteeni

Kuvailin tuossa teille viime viikosta hieman suosikkimeikkituotteitani pohjameikin, korostuksen, silmämeikkien ja huulipunien osalta. Nämä tuotteet siis sellaisia, joista pidän aivan valtavasti; sellaisia joita tulen käyttämään myös jatkossakin ja osaa olenkin jo pidemmän aikaa käyttänyt.

Tuli tuossa mieleen, että meikkini tekoon ei mene kuin se maximissaan 10 minuuttia, mikä on varmasti ihan hyvä kun niitä tunteja tuntuu vuorokaudessa olevan tällä hetkellä vähemmän kuin ennen.  :D

P1010187

Pohjameikkituotteista käytän joko yhdistelmää Lumene Seerumimeikkivoide ja CC meikkivoide tai sit hieman peittävämpää tulosta halutessani käytän YSL:n Le Teint Touche Eclat meikkivoidetta. Tästä rivistä puuttuu vielä Lancomen Teint Miracle, jota mulla ei nyt ole lainkaan, mutta kesäksi sen hommaan todennäköisesti taas noiden muiden rinnalle. Mä tykkään meikin suhteen vaihtelusta ja käyttelenkin eri tuotteita joka päivä, mun mielestä esim meikkipohjaa muuttelemalla saa meikistä tehtyä astetta rennomman tai sit juhlavamman, ei välttämättä tarvitse edes pelata silmämeikillä! :)

P1010195

Korostustuotefriikkinä nää tuotteet on valloittanut mut ihan täysin. Ensinnäkin Benefitin High Beam on sellainen tuote, jota suositteen jokaikiselle heleää lopputulosta kaipaavalle. Toinen loistavaksi havaittu tuote on Lumenen Arctic Sun hohdeaurinkopuuteri, jota lisäilen vielä jauhemaisena tuotteena meikin päälle; yleensä poskipäille, nenään ja kevyesti otsalle.

P1010204

Niin se vain on, että parhaiten mun ripsille sopii ehdottomasti Diorin Diorshow new look ripsiväri, joka tekee ripsistä tuuheat, erotellut ja kaikin puolin kauniit. Luomivärivalikoimani ehdoton luottotuote on puolestaan Diorin 5 Couleurs sävyssä Rosy Tan, jossa on pelkästään värejä joita käytän. Mieletön levittyvyys ja pigmentti, riittoisa tuote!

P1010209

Huulipunien osalta mun suosikit on tällä hetkellä joko YSL:n tai Lumenen valikoimasta. Vasemmalta alkaen Lumenen huulipunien sävyinä ovat 10,7 ja 12 ja YSL:n huulipunien sävynä vasemmalta oikealle 2 ja 8. Aika neutraaleja sävyjä kaikki, mutta tällä hetkellä juuri tällaiset ovat kaikkein eniten mieleen.

Nyt vetelen tässä aamupalaa kun tyttö lepäilee tuossa S:n sylissä. Kohta lähdetään sit kävelylenkille koko perheen kera joskin luulenpa, että neiti haluaa syödä ennen sitä. :) Viime yö saatiin muuten neiti nukahtamaan omaan sänkyynsä mun viereen, pari ekaa yötä oli koko ajan kiinni minussa, mutta mä en uskalla oikein nukkua niin kauhean hyvin kun pelkään, että käännyn tytön päälle. Olin kylläkin koko ajan kurkkimassa jokaisen ähinän ja puhinan jäljiltä tytön sänkyyn, että tarvitseeko hän mua nyt, mutta hyvin meni yö ilman itkuja parin syötön kera, sen verran kovaksi tuo neidin ähinä kun käy kun nälkä alkaa tulemaan ettei itku pääse koskaan yllättämään. :)

Nyt toivottelen teille mukavaa ja aurinkoista keskiviikkoa!<3 Löytyyko teiltä samoja luottotuotteita meikkipussistanne?

Posted tiistai huhtikuu 15, 2014 by xeniaandersson

Blue shades with classic beige / Outfit

Tässäpä teille kuvissa toiseksi viimeistä raskausasua, kylläpä onkin kiva kirjoittaa niin. Simppeliä ja klassista beigeä yhdistettynä mustaan ja siniseen, ei voi mennä kauhean pieleen. Nyt jälkikäteen ajateltuna täytyy sanoa, että oli mulla kyllä kaikin puolin mukava raskaus viimeisen parin viikon tukaluuskin huomioiden. Ihan viimeiseen asti saatoin toimia melkeinpä normaalisti ja vielä edellisenä iltana ennen supistusten alkua kävin kunnon lenkilläkin ja olinkin ihan varma siitä, että raskaus menee varmasti yliajalle kun olo oli kohtuullisen energinen; tein muun muassa ruokaa valmiiksi pakkaseen.

Nyt on kuitenkin sit aika pakkailla niitä muutamia raskausvaatteita pois ja alkaa katselemaan niitä omia ”normaaleita” vaatteita sillä silmällä. Mulle tuli tuohon h-hetkeen mennessä aika lailla tasan 13 kiloa lähtöpainosta, joka on mun mielestä oikein hyvä. Tai siis, onhan siinä varmasti muutama kilo sitä itseään, mutta pakko sanoa, että koskaan en ole aiemmin ollut niin ”välinpitämätön” omasta painostani kuin nyt. Kävin aamusta vasta ensimmäisen kerran vaa’alla sitten synnytyksen ja nyt painoa oli tippunut reilut 6 kiloa. Toki haluan saada tämän mahan vielä kiinteäksi jne, mutta se ei ole se pääasia nyt, vaan tuon pienen hoitaminen ja hoivaaminen ja tietenkin samalla siinä itseni pitäminen terveenä. Juuri palailin taas vaunulenkiltä ja soittelinpa mä neuvolaankin jo peruttaakseni huomisen ajan joka oli annettu päivää ennen syntymää jos vaikka oltaisikiin yliajalle menty. Seuraavaksi aletaankin sit katsomaan tuon pienen kehitystä mahan ulkopuolella, eli siellä tulee kyllä käytyä tulevaisuudessakin, tosin ehkä hieman vähemmän tukalissa ja ”odottavaisissa” tunnelmissa.

P1010283

Viime yö meni kaikin puolin hyvin, vaikka neiti olikin pirteä kuin peipponen varmaan kaksi tuntia syömisen jälkeen ja tuo ruokapaussi venyikin sit kolmeksi tunniksi useamman ruokakerran kera. :D Luonnollisestikaan ei tuo päivän ja yön ero ole vielä ihan hanskassa ja ei kuulukaan olla, siihen menee tietysti aikaa. Onneksi mulla on kuitenkin mahis ottaa tänäänkin nokoset esim päiväkävelyn jälkeen kun pienikin nukkuu samaan aikaan.

 P1010281

Sen verran on sanottava S:stä, että ei meidän tyttärellä voisi parempaa isää olla. Hän on niin hienosti ottanut vastuuta ja toppuuttelee mua aina välillä nukkumaan, että heillä voi olla vähän isä-tytär aikaa. Meille tämä tilanne on tietenkin aika monesta poikkeava että S:kin on kotona, joten toki yritämme ottaa siitä kaiken irti niin että meistä kumpainenkin luo heti pienestä pitäen suhteen tuohon ihmeeseen ja minä saan siinä samalla apua siinä mielessä, että voin tehdä päivisin töitä ja ottaa sitten vaikka ne unet kun siltä tuntuu ruokailuiden välissä. <3

P1010282

Pakko muuten sanoa, että mun rintoja kivistää ku viimistä päivää; nää on aivan valtavat. :D Kävelin tuossa suihkusta tullessani peilin ohi ja oli pakko pysähtyä niitä pällistelemään, jotenkin näyttivät niin huvittavilta jo hyvinkin paljon pienentynyttä vyötäröäni vasten. Mutta, olen iloinen siitä, että homma toimii, jotenkin kumminkin ajatuksena on kauhean ihanaa se, että mun keho voi ruokkia lapsemme ja siinä samalla saan olla lähellä häntä.

P1010279

Mekko: Evechic

Takki: Burberry

Toppi: Cubus

Leggingsit: Seraphine

Kengät: The Jacksons

Laukku: Prada

Aurinkolasit: Ray Ban

Käytiin muuten eilen pikaisesti ostamassa pari pienempää bodya tytölle ja kokeilin siinä samalla paria paitapuseroa H&M:ssä. Ajattelin että voisin käydä toisen niistä hakemassa pääsiäistä varten, meillä kun on sitten perhepäivällinen luvassa ja haluaisin jotain ”uutta” kivaa itselleni nyt kun maha antaa taas myöten. Mitään älyttömiä määriä en viitsi vielä ostella vaatteiden osalta kun kroppa tässä muotoutuu varmaan vielä aika paljonkin. Tuntuu että nestettä lähtee kehosta ihan kauheeta vauhtia ja maha pienenee ihan silmissä joka päivä, yritän siis pärjätä omilla vaatteilla ja valikoida sit sellaisia juttuja jotka mahtuu jo päälle, farkut kun tuskin mahtuu lanteista sitten lainkaan. :D

Ähh, nyt odotan niin kovasti kaikkea tulevaa ja innolla myös sitä, että S:n vanhemmat ja veli pääsevät tänne Suomeen uutta perheenjäsentä tapaamaan. Tää tulee varmaan ajoittumaan tuonne toukokuun alkuun samoille ajoille kun S:llä on synttärit. On hassua muuten huomata kuinka se äidillinen ylpeys on ihan huipussaan kun kuvia tekisi mieli napsia koko ajan ja lähettää ties kelle. Onneksi pyrin pitämään järjen tässä kädessä ja ottaa niitä muistoja talteen sit vain itsellemme (ja isovanhemmille joille niitä kuvia ei kuulemma voi liikaa lähettää.. :D).

Nyt on muuten ihan tosissaan myös keväiset lämpötilat ja mäpä korkkasin eilen baltsukauden, saappaat on siis nyt ainakin hetkeksi historiaa. Kaikki ulkotakkinikin mahtuivat jo päälle, joten voitte arvata kuinka into pinkeänä mä täällä eilen olin.  Nonni, nyt mä alan miettimään lounasta ja teen töitä kunnes tyttö herää. En nyt muuten tiedä siitä miten hänestä puhua, emme halua nimeä täällä kertoa (valitettavasti sekin on joillekin ihmisille hyvä kohde sanoa jotain ilkeää ja pientämme en halua asettaa alttiiksi minkäänlaiselle arvostelulle, oli kyse sitten nimestä, ulkomuodosta yms), mutta tuntuu hassulta puhua aina vain tytöstä. No, täytyy miettiä hieman tätä, saa nähdä mitä keksimme. Mut nyt ihan oikeasti sitä lounasta, maha kurnii jo kauheesti ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, turvautunen siis puuroon ja marjoihin, ne kun toimivat ihan varmasti! :)

Mukavaa ja aurinkoista tiistain jatkoa teille kaikille!<3

Posted maanantai huhtikuu 14, 2014 by xeniaandersson

Oma koti kullan kallis, sisältö sitäkin tärkeämpi

Heipähei täältä kotoota. Me saatiin lupa lähteä sairaalasta eilen lastenlääkärin tutkimuksen jälkeen ja jännittynein mielin pakattiin kamamme ja ajoimme kotiin. Jotenkin kaikki täällä kotona sai mut herkistymään ihan täysin, tosin sitähän sanotaan, että tässä muutama päivä synnytyksen jälkeen sitä alkaa hormonit hyrräämään ja itku on herkässä ja pitää kyllä paikkansa mulla kohdalla. Mä näin noi kaikki kukkaset mitä meille oli tuotu ja aloin itkemään. Jotenkin on niin uskomatonta, että mä lähdin täältä supistusten saattelemana torstaina hieman ennen puolta päivää ja nyt palaan sunnuntaina kotiin meidän perheen kera, johon kuuluu myös uusi ja pieni ihminen. Miten voi olla näin rakastunut johonkin toiseen elävään olentoon? Huoli on valtava vaikka kaikinpuolin terve ihminen meidän pikkuinen onkin, mutta kyllähän te tiedätte, uuden elämäntilanteen äärellä kaikki on jännittävää ja tämän suurempaa elämänmuutosta ei voikaan olla.

Mä oon ottanut sen linjan, että puhun just kaiken S:lle mitä mun mielessä on. S katsoi pikkuisen perään iltapäivällä tämän nukkuessa ja mä kävin tuossa vetämässä pienet tirsat kun en oikeastaan ollut nukkunut muutamaa tuntia lukuunottamatta lainkaan sitten torstain. Heräsin sit pienen itkuun ja olin niin tillin tallin, että kesti hetki tajuta, että hetkinen, tuohan on meidän pienokainen joka tuolla on. Mut ihanaa oli päästä omaan sänkyyn, ihan tosissaan se sairaalan kova sänky oli aika ”raju” kun jokaista lihasta särkee ja olo on muutenkin arka. Niinpä kun sain oman tyynyn alle niin pari sekunttia ja olin out.

IMG_5403

Meidän pieni tytär syntyi torstaina 15.06 synnytyksen alettua virallisesti torstaina aamuyöstä joskus kuuden maissa. Hassua oli muuten se, että mä jotenkin tiesin sen etukäteen. Mä heräsin nimittäin tuona samaisena yönä joskus puolen yön jälkeen oltuani vain tunnin verran unilla ja olo oli kun olisin nukkunut kymmenen tuntia sikeetä unta. Kaipa se keho sit valmistui siinä energiaa keräämällä ja mä vaan jotenkin tiesin. Itse H-hetkestä ja synnytyksestä jäi positiivinen kuva. Kivualiastahan se, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna koko sairaalassaolo tytön syntymään asti on sellaisen sumuisan verhon peitossa, outoa kyllä.

IMG_5438

Siitä on nyt se neljä päivää ja siitä lähtien pieni oli koko sairaalassaoloajan vierihoidossa ja me opeltetiin elämää pienokaisen kanssa. Mielettömän hyvä fiilis jäi Porvoon sairaalasta kaikin puolin, jotenkin tuolla olo oli enemmänkin kun jossain hoivakodissa oloa eikä sairaalassaoloa sitten lainkaan.

IMG_5470

Nojoo, toinen itku tuli siinä vaiheessa kun Max tuli iloisena kotiin. Ja voi että, miten hienosti Max ottikaan pienen vastaan. Max haisteli tyttöä häntä heiluen ja nuoli tämän pieniä jalkoja. Jotenkin tuntui, että Max aisti saman tien että tässä on joku suojeltava kyseessä, jotenkin käyttäytyi paljon aikuismaisemmin ja rauhallisemmin saman tien pienen seurassa. Ei olisi voinut mennä paremmin, vitsit että olen tästä iloinen!<3

IMG_5485

Viime yökin meni loistavasti ja sain nukuttua parin syöttökerrankin kanssa yli 7 h. Aamusta käytiin sit kumpainenkin vuorotellen suihkussa, syötin tytön ja sit lähdettiin koko perheen kesken lenkille. Talvisaikaanhan suositellaan, että ei mennä saman tien ulos vastasyntyneen kanssa (tai ainakin näin jossain sanottiin, käsittääkseni asiasta ollaan yhtä montaa mieltä kun on vanhempiakin), mutta kysyin eilen kätilöiltä ja olivat sitä mieltä, että ulos voi mennä heti kun itse jaksaa, raitis ilma kun on aikamoista unilääkettä itse kullekin. ;) Käveltiin melkein 5 km ja vitsit miten hyvä fiilis nyt onkaan. Pieni nukkuu tuossa edelleen sikeästi ja mä kirjoittelen vieressä postausta Maxin nukkuessa jaloissa. Perhe-elämä on siis alkanut mitä parhaiten, ei voisi kiitollisempi tuosta pienestä ihmeestä ja S:n osallistumisesta ja tuesta!<3

IMG_5492

Tänään meidän pitää käydä jossain vaiheessa hakemassa muutama kietaisubody H&M:ltä, meidän pieni kun on sen verran pikkuinen että noi 56 kokoiset bodyt on jättiläisiä päällä. On muuten tullut huomattua kuinka paljon sitä pyykkiä nyt tuleekaan. Eilen esim pistettiin tytölle uudet vaatteet päälle ja viisi minuuttia siitä tuli puklut rinnuksille.. :D

Mulla on muuten tuossa vielä säästössä pari viimeisinä raskausajan asua, joten laittelen niitäkin tulemaan lähipäivinä. Onhan sitä hauska ajatella, että yhtenä hetkenä lapsi on tuolla mahassa ja toisena sitten täällä meitä ilostuttamassa. Kuvituksena siis viimeisen viikon Instagram kuvia. Tuo onkin sit viimeinen mahakuva joka on otettu vuorokausi ennen syntymää!<3

Nyt toivottelen teille näissä onnenhuuruissani (väsymys kun lähti pois, ajatus on paljon selkeämpi ja heräsin vain puhtaaseen ilon tunteeseen tänään) ihanaa alkavaa viikkoa ja kiitoksia tuhannesti jokaisesta onnentoivotuksesta joita olette meille laittaneet!<3 On ollut hienoa jakaa näitä juttuja teidän kanssa ja nyt vain alkaa seuraava kappale elämässä!<3

ps. Mun raskausleggarit menee tällä hetkellä bandeau mallisesta onepiecestä, uskomatonta miten keho muuttuu muutamassa päivässä ja vaikka painoa varmasti tällä rintamuksella vielä varmaan 8 kiloa enemmän onkin, tuntuu olo niin uskomattoman kevyeltä että ei mitään rajaa! :) Tosin, on tuo kyllä fyysinen suoritus totta tosiaan, jokainen kehon lihas kun on jumissa, mutta tuo kävely auttoi siihenkin, varmaan paras liikuntamuoto näin alkuun kun ei vielä mitään sen raskaampaa kannata tehdä. :) noni, nyt lopetan, neiti tuossa heräilee ja luulenpa, että ruoka maistuu taas! :D

 

Posted lauantai huhtikuu 12, 2014 by xeniaandersson

Kuulumiset sairaalasta

pieni on juuri tätä lausetta kirjoittaessa 2 vuorokautta vanha ja nukkuu nyt tuossa vieressäni ruokailun jäljiltä. Olo on mitä mahtavin ja samaan aikaan todella herkkä. Voisin katsoa tyttöä jokainen hetki ja ihailla hänen täydellisiä piirteitään. Onko tuo pieni olento tosiaan meistä tullut?! On  ollut silmät aukaisevaa huomata kuinka vanhemmanrakkaus syntyy : miten jotain voi rakastaa niin paljon. Sitä ei muuta halua kun että pieni on onnellinen ja  omasta näkökulmastani mikään ei tällä hetkellä olekaam parempaa kuin se kun pieni on tyytyväisenä rinnalla. nyt odotan kovasti sitä että päästään kotiin aloittamaan elämä perheenä. Toki tuo jännittää, täällä kun on saanut valtavasti tukea ja apua, mutta onhan sitä ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan, mulla kun on ollut vaikeuksia nukkua täällä vaikka toki tuo pienen ihmettely on suuri syy siihen.

Kaikki on mennyt tähän mennessä mallikkaasti, synnytys oli nopeasti ohi ja  nyt jälkikäteen tuntuu siltä kun kaikki olis ollut vähän ku unta. Kaipa ne  hormonit vaikuttaa tuohonkin . Halusin vain tulla kertomaan että voimme kaikki hyvin ja toivottavasti pääsisin teille tulla kirjoittelemaan ihan koneeltakin kotiin päästyänme, toivottavasti siis huomenna!<3 kiitos kaikille kauniista onnentoivotuksista, lueskelin niitä juuri itku silmässä! Ihanaa lauantain jatkoa!<3