Stressi

Nyt on pakko myöntää, että viime yönä ei tullut uni silmään kun stressi otti musta vallan. Tähän huhtikuun alkuun kun osuu niin monta isoa ja stressaavaa juttua, ei vain Maxin tempaukset mutta myös veronpalautusten deadline, ja sehän jos mikä mua aina stressaa. Itse lomakkeiden täyttöhän on kohtuu simppeliä puuhaa siinä vaiheessa kun kirjanpitäjä on kaikki lukemat laskenut (ja mullakin näin, thank god), mutta silti mua stressaa aina ennen kuin saan noi tehtyä.

Nyt on vaan odotettava että tyttö nukkuu ja toivottava että unet on sen verran pitkät että saan kaiken tehtyä, iltasella kun miehen on oltava pitkään töissä että saa tän hetkisen projektin valmiiksi että voi alkaa keskittyä meidän taloon.

Voin kuvitella että tässä seuraavan kahden kuukauden aikana saattaa aina välillä olla stressitasot vähän korkealla mutta kunhan pidetään mielessä se lopputulos niin kyllä tää menee. Mun osaltahan kiire ei luonnollisestakaan tule siitä että tekisin niitä perustuksia itse vaan siitä, että mies tulee viettämään tuolla pidempiä päiviä jo siitäkin syystä että esimerkiksi kaivinkoneista laskutetaan nimenomaan päiväliksaa jolloin siitä kannattaa yrittää ottaa kaikki irti. Tämä sit luonnollisesti näkyy siinä että mä kannan korteni kekoon Maxin ja pikkuisen huoltamisen kanssa ja toivon että pikkuinen nukkuu sen verran hyvin että riittää aika myös töihin. Anteeksi nyt tämä stressin purku mutta tänään on sellainen kireä päänahka olo, että hiuksiin melkein sattuu (tajuaako kukaan muuten mitä tarkoitan?)

Huh, noh, jälleen kerran pakko sanoa että kyllä muuten helpottaa kun sanoo asiat ääneeen. Nyt vaan pääkoppa kasaan ja nokka koholla kohti kaikkia tämän kevään tuomia juttuja. Ei vain voi tajuta että meidän talo on käytännössä katsoen ulkopuolelta valmis ja tontilla jo reilun kahden kuukauden päästä. Sen jälkeen homma alkaakin helpottumaan ja kesällä tullaankin todennäköisesti viettämään koko perhe enemmän aikaa tontilla ja talkoistakin on puhuttu paljon esimerkiksi maalaamisen suhteen. Kyllä tämä tästä handlataan, mutta ehkä tämä on hyvänä esimerkkinä siitä että kyllä täälläkin välillä tekisi mieli vaan kömpiä peiton alle piiloon ja jättää kaikki tekemättä. Näitä päiviä onneksi tosin tulee about kerran kuussa, lieneekö sit hormonitoiminnan tekosia. :D

Ainiin muuten, oltiin eilen katsomassa meidän keittiösuunnitelmaa ja näyttää niin hyvältä. Tosin, päädyttiin vaihtamaan taso toiseen vaihtoehtoomme eli puuhun, mitenkään kun ei itselleen selittää että tykkäisi siitä toisesta eli komposiittitasosta about 6 kertaa enemmän (joka on siis hintaero, hui!!:O) Itseasiassa kumpikin oli lopulta tyytyväinen kun nähtiin kuvat eri tasoilla vieretysten, näytän niitä sit teille kunhan saan tuon muutetun version itselleni. Tarjoustahan ei vielä olla hyväksytty, mutta kyllä se nyt taitaa olla meidän tuleva keittiö, juuri sellainen kun olen aina unelmoinut ja vielä enemmänkin. Valkoista puuta, kehystetyt rungot/ovet, iso vitriinikaappi, penkki millä istua ja juoda vaikka kupillinen kahvia, saareke jossa on sekä liesi että pieni tiskiallas ruuan tekoa varten, iso jääkaappi ja pakastin integroituna ja yhtenä mielettömänä yksityiskohtana liesituuletin joka ei ole sellaista perusmallia vaan niin sanottu huippuimuri, eli keittiön katto on vain laskettu saarekkeen kohdalta ilman mitään alastulevaa normaalia tuuletinta. Myönnettäköön että budjetti paukkuu hiukan yli tämän suhteen mutta menköön, se nimittäin voittaa kaikki muut katsomamme vaihtoehdot ihan 6-0. :)

Katsos vaan, jo pelkästään keittiöstä kirjoittaessa tuli helpottunut olo, on tässä nimittäin aika hyvä syy takana tälle tämän hetken kiireelle!!<3

Mukavaa tiistaita teille kaikille!<3 Palaillaan huomenna toivottavasti vähän positiivisemmalla mielellä!! :)

Epäonnen päivä

Tiedättekö ne päivät kun kaikki tuntuu menevän pieleen? Meillä oli eilen sellainen. Suunnitelmissa oli että mies lähtee Maxin kanssa aamusta tontilla veljeni ja äitini miehen kanssa kaatamaan puita, ja minä jäisin tytön kanssa kotiin siivoamaan ja päikkäreiden jälkeen sit lounaan kera tontille. Noh, eipä mennyt kuin Strömsössä. Mies nimittäin soitti joskus kahdentoista pintaan että nyt ei Max voi hyvin. Olivat leikkineet ja Max oli tapansa mukaisesti etsinyt keppejä ja yhtäkkiä alkanut vinkumaan todella paljon ja mennyt ihan apaattiseksi. Siinä vaiheessa tietenkin tyttö nukkumassa ja mulla ihan avuton olo kun en voinut vain spurtata paikan päälle muitta mutkitta. Noh, tilanne näytti paranevan pikkuisen kunnes sit puolen tunnin jälkeen Max oli alkanut täristä ihan kauttaaltaan jolloin mä sit soitin täältä kotoota päivystävälle eläinlääkärille joka oli Askolassa tänä viikonloppuna.

Äitini oli tuossa vaiheessa tullut hänkin tontille ja he veivät miesystävänsä kanssa Maxin lääkäriin ja ennen kuin eläinlääkäri pääsi edes katsomaan suuhun piti Maxille antaa kolme annosta rauhoittavaa. Tämä oli vain seissyt väkisin tolpillaan eikä ollut suostunut edes makuuasentoon. Maha tuntui aristavan ja lopulta kun päästiin katsomaan suuhun oli siellä melkoisen kokoinen (joskin onneksi pintapuolinen) haava, joka on ilmeisesti jostain kepistä lähtöisin.

Se paranee kyllä itsestään mutta Maxia pitää seurata nyt pari päivää tarkasti ettei arista muuten, sitä kun ei tiedetä jos keppi olisikin tuolla sisällä jumissa. Voihan se toki olla vaikka kuinka pieni, mutta vain huonossa kulmassa nielaistu, mutta silti. Noh, nyt näyttää Max voivan ihan hyvin vaikka edelleen hieman väsynyt kaikista kipulääkkeistä, mutta toivotaan ettei tule muita oireita, siinä tapauksessa saattaisi nimittäin olla edessä leikkaus joka on melkoinen stressitekijä koiralle.. :(

kuva
 
Noh, tuon lisäksi koko loppupäiväkin tuntui olevan (joskin pienemmällä kaavalla) tuhoon tuomittu. Kaikki mahdollinen tuntui menevän pieleen ja meinasinkin soittaa miehelle että tulepas kotiin sieltä tontilta ettei vaan puut suurinpiirtein kaadu päälle. Noh, hyvänä puolena sanottakoon että tuosta Maxin akuutista eläinlääkärikeikasta huolimatta saatiin eilen paljon aikaan. Mä ehdin pestä kodin lattiasta kattoon ja pestä kauhean kasan pyykkiä ja liinavaatteita, vaihtaa keväisemmät sohvatyynyt ja nyt on enää ikkunanpesu edessä. Mies oli hän saanut puolestaan muiden avustuksella tontin aivan eri näköiseksi ja nyt alkoi ymmärtämään miltä se talo tulee siellä näkymään kun puita on kaadettu lähemmäs 20. Nyt päästään nimittäin tositoimiin kun rakennuslupa on annettu ja siihen liittyvä valitusaika kulunut umpeen. Aikataulussa ollaan tai melkein hieman sen edellä! :)

Tänään illasta mennään näkemään meidän keittiösuunnitelmaa, jännittää paljon minkälainen tarjous sieltä tulee. Lauantain kylppärisuunnittelu meni sekin hyvin ja mehän oltiin kuin lapset (tai minä) karkkikaupassa, mutta päästiin kyllä melko ”helposti” meitä tyydyttäviin ratkaisuihin ja nähdään ne suunnitelmat sit 3d:nä ensi viikosta. Huh, ihan hengästyttää tämän postauksen kirjoittaminen mutta pitihän päästä purkamaan vähän fiiliksiä. Onneksi nyt näyttää tosiaan Maxin tila hyvältä, mutta varmuuden vuoksi nukkuu hän tuossa mun vierellä sohvalla!<3

Trenssin aika

Olikin jo aika päästä näihin Suomessa kuvattuihin asuihin joidenka vaatetuksen suhteen on todellisuudessa otettu takapakkia tämän lähiaikoina vallineen kylmän ilman (ja jäätävän tuulen) vuoksi. Tultiin matkalta takaisin hyvin aurinkoiseen Suomeen ja noi ilmat kestikin melkein viikon, kyllä kelpasi! :)

Oltiin tässä asussa eräänä päivänä lounaalla tuon matkamme jälkeen ja voitte vaan arvata oliko noi Conssit enää valkoiset sen lounaan ja tytön syömän Pasta Bolognesen jälkeen? :D Hän onnistui taitavasti ottamaan lusikan ja heittämään koko sen sisällön suoraan mun kenkien päälle. Lattia jäi tottakai täysin puhtaaksi. Kotiin päästyämme ryhdyin tuumasta toimeen noiden kenkien puhdistamisessa, tunnetusti kun tomaattihan ei ole se helpoin tahra poistettavaksi. Onneksi oli sappisaippuaa niin sain nää jotakuinkin puhtaaksi, ihan huipputuote muuten, edullinen ja tehokas tahranpoistaja!! :)

 

P1010883 P1010910 P1010892

takki: Burberry

neule: Tommy Hilfiger

farkut: Gina Tricot

kengät: Converse

laukku: Prada

aurinkolasit: Ray Ban

Kaivoin pitkästä aikaa tuon sinisävyisen huivinkin esiin ja huomaamatta asu olikin hyvin sini-beige-valkoinen. Ei siinä mitään, kivoja värejä kaikki ja todella paljon keväisempiä kuin ne ainaiset murretut sävyt ja musta mitä on tullut talven aikana käytettyä. Tein teille tästä asusta ”Steal my style”-version tällä hetkellä kaupoista löytyvistä jutuista.. :)

Desktop11401 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6

Nyt pitäisi alkaa muuten suunnittelemaan ainakin ruokien osalta kahden viikon päästä siintäviä tytön 1-vuotis juhlia. Vieraita on tulossa kiva määrä joten päätettiin järkätä juhlat mun äidin luona, täällä reilussa 50 neliössä kun saattaisi tulla tukalat oltavat. Ajattelin että sävymaailma voisi olla vaaleaa pastellisen keltaista ja pastellin vihreää, vähän sellaista pääsiäismeininkiä vaikka se tuolloin jo ohi onkin. Pitää käydä tilaamassa joku täytekakku, siihen hommaan kun ei musta taida olla (tai vähintään lopputulos olisi jotain muuta kuin mitä ulkomuodollisesti haluaisin). Suolaiset purtavat ajateltiin väsäillä äidin kanssa yhdessä ja mietin että sopivia voisivat olla yksi kalapiiras, yksi lihaisempi versio ja yksi kasvis-juusto piiras. Siihen sit lisäksi jotain kivan värisiä macaron-leivoksia / minimuffineita ja sit vielä esim niitä super herkullisia valkosipuli-ruispaloja. Hyvin tuttua ja turvallista mutta menekki on tän tyyppisissä herkuissa ollut aina hyvä ja sehän on se tärkein asia.

Mukavaa ja rentoa sunnuntaita teille kaikille, kohta mennään tontille katsomaan ja mies ja veljeni jäävät sinne kaatamaan puita ja mun osalle lankee todennäköisesti ruokatarjoilusta vastaaminen, sopii hyvin! :P