Mitä jos..?

Olen huomannut äitiyden myötä muuttaneeni ajatusmaailmaa ja siinä samalla tietynlainen jossittelu on lisääntynyt ajatuksissani. Siinä missä ennen heitettiin rahaa menemään sen minkä kerkesi, on nykyisin sellainen fiilis, että säästöön on pakko laittaa, ihan vaan varuiksi.

Päässä pyörii kysymyksiä, joihinka tuntuu tärkeältä varautua. Mitä jos taloudellinen turva katoaisi tuhkana tuuleen? Mitä jos terveys menisi? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Toisaalta hetkessä eläminen on mielestäni  tavoiteltavaa, toki voi aina säästää, muttei elämää pitäisi täyttää liikaa jossittelulla. Jos jotain sattuisi, olisi se asia jo kahteen kertaan murehdittu, eihän siinä ole järjen hiventäkään.

Ennen kaikki tehtiin omia toiveita ja hankintoja silmällä pitäen, mutta nyt olen fokusoitunut siihen että tyttärellämme olisi aina sellainen kasvuympäristö jossa on hyvä olla.  Turvaverkosto, katto pään päällä, ravitsevaa ruokaa edessä ja aikaa perheen kesken.

P7130774

Jossittelu johtaa helposti suorittamiseen ja välillä tämä suorituspainotteinen yhteiskunta pääsee ihon alle ilman että sitä edes tajuaisi. Sitä suoritetaan, jotta olisi hyvä olla, mutta unohdetaan se, että elämä ei ole vain tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt. Tosiasiahan se nimittäin on, että eniten me voimme vaikuttaa tässä ja nyt, emme siihen miten asiat rullaa eteenpäin vaikkapa nyt sit vuoden päästä. Suunnitelmia saa ja pitää olla, päähän siinä menisi (ainakin itsellä) sekaisin jos ei tietäisi yhtään mitä sitä tavoitellaan ja mitä varten asioita tehdään. Mutta se elämästä nauttiminen. Sitä ei pitäisi unohtaa vaikka jossittelu joskus niin kauhean kivaa onkin..

P7130771

Jotenkin pääsen juurikin joogan avulla stressaavissakin tilanteissa optimistiseen mielentilaan. Kyllä asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella emmekä me voi kaikkeen etukäteen murehtimalla vaikuttaa. Jollain tavalla sisäinen perfektionistini vain nostaa aina välillä päätään sanoen että kaiken pitää olla just eikä melkein. Ja se on välillä tosi kuluttavaa. Lapselle haluaa antaa paljon virikkeitä, kodin pitää olla aina siistinä, ruuan monipuolista ja terveellistä, työt haluaa hoitaa ajan kanssa ja kunnolla ja sinne väliin pitäisi laittaa vielä oman itsensä huomioiminen (liikunta yms) ja koiran lenkkeily.

P7130769

Olenkin varsinainen mestari multitaskingin kanssa, ihan vaan jotta voisin hyödyntää ajan hyvin. Sillä aikaa kun valmistelen ruokaa, voi tyttö syödä vieressä välipalaa. Sit kun ruoka menee uuniin, imuroidaan koko kämppä yhdessä. Samalla kun tyttö leikkii, vastaan pariin meiliin ja viikkaan vaatteet kaappiin. Ja jollain sairaalla tavalla jopa pidän siitä kun saan tehtyä mahdollisimman monta asiaa samaan aikaan. Ihan kuin se loppupeleissä mitään merkitsisi onko ne Maxin karvapallot siellä lattialla päivää pidempään tai tyhjentyykö tiskikone pari minuuttia ohjelman loppumisen jälkeen. Se relaamisen taito on ehkä sellainen joka pitää ihan väkisin opetella, usein juurikin siksi että ihminen haluaa tehdä aina vain enemmän ja enemmän asioita. Toisaalta tiedän ihan täsmälleen mistä tämä ”taito” on peräisin ja miten sitä pitää opetella siitä eroon. :D

Tää vika puoli vuotta on ollut raskas, asia joka tottakai tiedettiin kun alettiin rakennusprojektia viemään eteenpäin. Vähäisempi aika perheen kesken yhdistettynä melkoisen menevään tyttöön ja siihen että työt, koti  ja koira on hoidettava miehen tehdessä töitä talolla ovat kuluttaneet aika paljon. Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti. Siitä syystä tämä ensi viikolla alkava päivähoito onkin kuin lottovoitto meidän tilanteeseen. Saadaan nimittäin vihdoin järjestystä tähän meidän arkeen. Kaikelle tulee olemaan aikansa ja paikkansa ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Ja kyllä mua jännittää. Ei enää niinkään tytön hoito, vaan se mitenkä mä osaan. Luotan kyllä itseeni, mutta on varmaan ihan luonnollistakin 1.5 vuoden tauon jälkeen jännittää sitä mitenkä kaikki tulee menemään. On niin kova palo päästä opintojen pariin, että toivon pääkopan ja ennenkaikkea muistin pysyvän perässä. Mutta kuten sanottu, turha sitä kai on etukäteen murehtia, asioillahan on tapana järjestyä.. :)

Kuvituksena hieman elämän pieniä (suuria) nautintoja eli herkullista ruokaa. :P

 

15%:n alennus Sunglasses Shopiin

Syksy lähenee, mutta sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö aurinkolaseja tarvitsisi kaivaa kaapista esiin. Tai no, muistan kyllä kuinka nuorempana en ”kehdannut” käyttää aurinkolaseja esimerkiksi talven auringonpaisteessa. Ihan kuin ne aurinkolasit olisivat vain kesän juttu. Toisaalta kylmemmillä keleillä paras vaihtoehto on ehdottomasti muovisankaiset lasit, metalliset kun tuppaavat kylmentymään niin nopeasti että nopeasti tuntuu siltä kuin nenä olisi palentumassa. :)

Tulipas sepustus. Mun piti tulla vinkkaamaan teille 15%:n alennuksen tarjoavasta alekoodista 15XENIA, joka toimii koko Sunglasses Shopin valikoimaan aina tuonne 1.9 asti. Keräilin teille omia suosikkejani, jotka eivät tällä kertaa ole vain sitä perus aviatoria, vaan hieman ”naisellisempaa” tyyliä. Olen innostunut kissamaisemmista laseista niiden Jimmy Choon lasien jälkeen, jotka ovatkin löytyneet nenältä lähes jokakerta auringon pikahdellessa pilvien takaa. :) Itseasiassa näistä lähti yhdet mulle yhteistyön merkeissä, arvaatteko mitkä? Vinkkinä sanon että merkki on Tom Ford (löytyy täältä), jolla on aivan mielettömän kauniita malleja! :)

Desktop1222
1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8 / 9 / 10

Muut suosikkini ovat perinteisesti Ray Banilta (löytyy täältä), jolla on todella paljon eri malleja, muutakin kuin sitä perus aviatoria siis (vaikkakin ne edelleen ovat korkealla top-listallani). Loput suosikit sit puolestaan Celineltä (löytyy täältä), joidenka laseja olen ihaillut tuttavieni päässä. Todella upeita! :)

Elikkä siis, kertauksen vuoksi vielä. Koodi 15XENIA toimii kaikkiin aurinkolaseihin ja on voimassa 1.9 asti! :)

sisältää kaupallisia linkkejä.

Herkullinen pestopasta

Tehtiin tätä kerran Korsikan matkalla ja sen jälkeen ollaan syöty tätä kotona muutamaan otteeseen. Niin helppo, nopea ja ennen kaikkea herkullinen ruoka että kyllä kelpaa. Mikään kevyt ateria tää ei tosiaan ole, mutta kaiken juoksemisen keskellä tartten kunnon sapuskaa. Kaukana ovat ne ajat kun tällainen ateria oli varsinainen cheat meal ja sen jälkeen piti elää kevyesti pari päivää..

Tästä ruuasta puheenollen, meidän toiveena olisi se, että tyttö oppisi syömään kaikkea (tai ainakin maistamaan). Tietenkin tähän saattaa mennä monen monta vuotta, mutta jo nyt tarjotaan tytölle aina samoja ”ainesosia” kuin mitä itse syödään eikä aina vain tehdä hänelle lempiruokaansa (taitaa olla spagetti bolognese). Tätä samaista sapuskaa esimerkiksi ilman pestoa tai mausteisempia ruokia ilman sitä tulisempaa maustetta.

P7221187

Todella toivon, että esimerkin voima on lapsen kasvussa iso tekijä asiassa kuin asiassa ja siksi en esimerkiksi koskaan halua puhua hänen kuulleen painostani saatikka punnita itseäni hänen nähtensä. Urheilua ja liikuntaa tulemme toki painottamaan ja toivottavasti hän löytää jotain kivoja harrastuksia, mutta niitäkään ei tehdä ulkonäön, vaan terveyden, hyvän olon ja ystävien näkemisen vuoksi! :) 

Ai että kuinka mahtavaa tuleekin olemaan kun tyttö alkaa jotain ihan oikeasti harrastamaan. Saapi nähdä meneekö hän mun jäljillä tanssin pariin vaiko isänsä jalanjälkiä hieman extreemimpään suuntaan! :)

Lähtipä taas lapasesta tämä postaus. Mun piti nimittäin kirjoitella reseptiä tänne!

P7221194

Tarvitset:

  • noin 400g Kanan rintafileitä paloiteltuna, kanan fileepaloja yms maun mukaan
  • pastaa neljälle
  • reilu puolikas pestopurkkia maun mukaan
  • halutessasi hieman ruokakermaa (pehmentää peston makua)
  • noin puolikas kesäkurpitsa pilkottuna
  • 5-6 herkkusientä pikottuna

Paista kana öljyssä kasarissa (tai wokkipannulla) ja ota kypsentämisen jälkeen sivuun hetkeksi. Paista vihannekset ja keitä samalla pasta. Heitä kanat takaisin joukkoon ja lisää pesto ja halutessasi myös loraus ruokakermaa joka pehmentää peston makua (mä teen päivästä riippuen joko ilman tai kerman kanssa). Valuta vedet pastasta ja kaada pasta wokkipannuun. Sekoittele ruokaa ja nauti!

Tähän ei mene kuin 15-20 minuuttia joten todella kätevä ruoka raskaan päivän jälkeen! :)

Hyvä olo näkyy ulos päin

Kaikki ovat varmasti kuulleet jopa clicheeksi muodostuneen lausahduksen ”hyvä olo näkyy ulospäin”. Tätä ei oikeastaan juurikaan tule miettineeksi, mutta tämän postauksen kuvia katsoessa se tuli mieleeni. Tukka ei ottanut asettuakseen, mutta silti pidän näitä kuvia kauniina. En itseni vuoksi, vaan siksi, että näen kuinka silmät heijastavat onnea ja yleisolemus on loman jäljiltä todella rentoutunut.
 
P7191160

Sisäinen hyvä olo ja se sisäinen kauneus heijastuu ulospäin muille ihmisille, sille pitäisikin mielestäni antaa enemmän sijaa tässä nykymaailmassa. Ulkokuori ei pysy samanlaisena loppuelämää, mutta se sisäinen minä vain kaunistuu ja viisastuu päivä päivältä.
 
P7191137

Henkinen hyvä olo on omalla kohdallani asia, johon olen alkanut kiinnittää huomiota toden teolla vasta äidiksi tulon jälkeen. Stressaavien hetkien keskellä on pakko keksiä keinoja, jotka auttavat meitä nollaamaan päätä ja keskittymään myös hetkeen tulevan ja menneen huolehtimisen sijaan. Monet mut hyvin tuntevat tietävät että olen sitä tuli takapuolen alla sorttia, mutta viime aikoina olen tajunnut etten voi jatkaa samalla linjalla loputtomiin. Sitä nimittäin aiheuttaa itselleen tiedostamattaan aina vaan lisää stressattavia asioita, jotka puolestaan saavat pään käymään aina vain suuremmilla ylikierroksilla. Kierre on valmis.

P7191146
 
Puhuin teille jonkin aikaa sit joogasta ja mindfullnes-harjoituksista ja siitä miten olen kokenut ne hyödyllisiksi itselleni. Joskus aikoinaan lähinnä naureskelin ajatukselle siitä, että ”heittäisin” hukkaan aikaa esimerkiksi joogaten jos voin yhtä hyvin käyttää sen vaikka saliharjoitteluun. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt että täysin vastakohtainen harrastus on päinvastoin todella hyväksi. Aluksi saattaa olla hankaluuksia keskittyä, mutta siinähän sitä harjaantuu. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
 
P7191149

takki: H&M (vastaava täältä)

toppi: Asos (tämä)

farkut: Zara (vastaavat täältä)

balleriinat: Tory Burch (vastaavat täältä)

laukku: Chanel (vastaava täältä)

Näihin kuviin tämä liittyy siten, että teimme joogaa lähes päivittäin ulkona auringon alla. Siinä yhdistyy niin mahtavalla tasolla venyvyys ja lihaskunto etten osanut edes aavistaa. Selkäni voi paremmin, nukun paremmin ja ennen kaikkea pystyn iltaisin sulkemaan ajatustulvan päästäni todella paljon helpommin kuin ennen. Joogan lisäksi oikein odotan sitä, että pääsen tekemään rentoutusharjoituksia (eli mindfullnes), ihan parasta juuri ennen nukkumaanmenoa! :)

All in all. Mielestäni sisäisen hyvinvoinnin osuutta olisi hyvä korostaa ja muistuttaa siitä, että se vaikuttaa kaikkeen! Ei vain siihen, miten nukkuu tai miten suoriutuu elämästä, vaan myös siihen miten itsensä näkee. Olemme arvokkaita juuri tällaisina ja meidän tuleekin vaalia sitä mitä meillä on! :)

Aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille! :)